tiistai 10. marraskuuta 2015

Sateinen sunnuntai: Siltamäki ja Tali

Mulla oli sovittua menoa Helsinkiin muutenkin la 7.11. (mm. Leijonien peli) ja hotellihuone pekoniaamiaisella, ni sovittii kaverin kans et tulee kans Helsinkii sillo, et päästää sunnuntaina heittelee PK-seudun ratoja.

Molemmat oliki hereil jo sopivasti ennen aamu kasia, joten siitä ku suoritti nopeet aamutoimet ja ennen kaikkea sen runsaan pekoniaamisen ahmimisen, ni päästii ajois liikkeelle.

Vettähän satoi koko päivän aamusta asti, joten päätettii alottaa siitä helpoimmasta eli Siltamäen frisbeegolfradasta. Kaverilla oli vaikeuksia jo heti ensimmäisen tuplamandon kans, joten kyllä siinä alko heti miettii, että mitähän päivästä tulee. Itellä meniki sitte heti seuraava väylä yhtä reisille.

Varmaa iha nätti paikka kesällä.

Surullista, että melkein jokaisen väylänhän olis voinu birkuttaa ja siihen tarjottiin mahdollisuuksiakin, mutta tyyty ottaa niitä pareja ja bogeja vaan. Miinuslukemat vaihtuikin +10:een, eikä lähtökohdat Talille ollu mitenkää mairittelevat.

THE TALI





Alotettuani Talin frisbeegolfpuiston kiertämisen lähes lumiukolla, meinasin et nyt ropisee plussaa ja lujaa. Mietin kuitenkin mielessäni, että se oli vaan eka väylä ja muutenki par 5 ja sain tsempattua itteeni eteenpäin. Sittehä mulla alkoki kolmosia ja nelosia ropisee ihan urakalla ja päivän komein puttiki meni leveästä haara-asennosta puun takaa alamäkee - ts. kaikki alko sujuun.


Tää ei menny sisälle asti. Seuraava meni.
Kaveri keskitty puiden halaamiseen.

Mulla suju pääsääntösesti paremmin noi tiukemmat väylät 2-12, kuin mitä avoimella nurmella heitetyt. Erikoista! Toki niitä puuosumiakin aina pari mukaan mahtuu.

Prodiscuksen LASERilla avaus, jatko WD:n Tursaalla ja meinas mennä tästä kakkosella sisäänki jopa. Meinas.
Talista lopputuloksena +17, mitä en pidä itelleni yhtään huonona saavutuksena ottaen huomioon senkin, että heitin elämäni toisen kerran vesisateessa. Jos saisin saman heittovarmuuden ja onnistumisen viikkokisoihin Lempäälään, ni en taistelis enää vikoista sijoista siellä. :D

Väylän 18 saari koitu kaverin kohtaloks, ku ite selvitin väylän kutosella. Ei mikää hyvä sekää, mutta ei sentää 16...

Taliin pitää kyllä päästä uudestaankin. Ens kesänä sitte viimistää. Olihan siä väylä 19:kin, joka meni helposti kolmosella, melkein kakkosella.


Hieno päivä, vaikkakin aika mutanen!










-Sanna-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti