Toistaseks parhaat hetket frisbeegolfin parissa

Kuten oottekin jo ehkä huomanneet, ni holarithan multa uupuu ihan vallan vielä, mutta hienoja hetkiä oon kuitenkin ehtinyt jo kokea frisbeegolfin parissa.

Aikaisempi postaukseni Urjalasta kertoi kuinka lähellä holarit ovat jo olleet ja se jos mikä motivoi jatkamaan. Adrenaliiniryöppy, minkä saa kun kiekko lähestyy mukia juuri oikeasta kulmasta - ei sitä voi sanoin kuvailla.

Oon kerran kiertäny Nokialla Rantasipi Edenin 6-väyläsen radan kiireessä. Neloselta ku lähetin pienellä hyssellä friban kohti koria, niin väittäisin, että vitosella alottamassa olleet jannut petty mua enemmän ku kolisuttelin vaan ylärautaa. "EIIIIIH"-huuto raikasi ja kiitin kannustuksesta. Helppo kakkonen kuitenkin siltä väylältä ja jopa kesällä sain tuolle radalle -3 tuloksen. Mitähän siä sais nyt...

Lempäälässä tapahtunutta

Iskän kanssa käytiin kesällä kohtuu usein heittämässä ja tällee syksyllä/talvella se ei enää oo ollu nii innostunu ja ymmärtäähän sen. Ei kaikkia kiinnosta lähtee vesisateeseen kuralammikoihin kuivaan kiekkoja märällä pyyhkeellä, saati sitten ettiä kiekkoja lumen seasta. Kyllä sen mielenkiinto silti pysyy yllä kevääseen asti, uskosin näin.

No joka tapauksessa: Kierrettiin tossa loppukesästä Tutkatalon frisbeegolfrataa ja kun iskä avas kiinteeltä neloselta, ni kiakko päätykin ykkösen koriin. Iskän ilme, kun ykkösellä pelaamassa olleet kielsivät laittaneensa kiekon koriin oli korvaamaton. Se oli hänen ensimmäinen holarinsa, mitä sitten vaikka se olikin outissa ja hän joutu jatkaa dropparilta sakolla. :D

Mulla parhaat hetken on ollu Tursaksen kanssa. Tutkalla epäonnistu kiinteeltä vitoselta avaus ja jäi hyvä kun puoleen väliin. Otin Tursaksen bägistä ja sanoin sille, että "ny mennää mukille", ja niinhän se meni. Ainoita kertoja ku kyseisen väylän birkuttanu. Samanlailla onnistunu kerran kiinteen kutosen kanssa. Se vaan aina vaatii et sille jutellaa... Kumma Tursas.

Se paras muisto

Sappee DGP: 21-väylää metsää ja kaatosade viime hetkillä niskaan. Ai että, hyvät oli lähtökohdat.

Kun lähettiin kiertään Sappeen rataa, ni samaan aikaan pari venäläistä miestä jäi lämmittään pikku saunaa tms. mikä oli ihan radan alun vieressä.

Kierrettiin koko 21-väylää ja viimesillä väylillä alko tulla ihan kaatamalla vettä niskaan. Ei kuitenkaan luovutettu. Kaikki väylät saatiin vedeltyä ja kun oltiin palaamassa autolle, ni päätettiin heittää väylä 2 vielä kerran - olihan se matkan varrella.

Avaus meni päin persettä ja tais jäädä alle puoleen väliin... Siinä sitte ollu muita vaihtoehtoja ku ottaa Tursas jälleen kerran bägistä, jutella sille mukavia, lähinnä siitä kuinka olis kauheen kiva jos se menis koriin.

Ja kun tuo kirkkaan keltainen pinkillä koristeltu yksilö kädestäni lähti, niin se vetäs kyllä niin upeasti kiertäen kaikki puut ja esteet, osuen suoraan ketjuihin ja mukiin, että kaverini ja nuo, jo siinä vaiheessa humaltuneet venäläismiehet antoivat kuuluvimmat aplodit ja hurraukset, mitä oon fribaurani aikana saanu.

Koko Sappee luuli mun varmaa tehneen sen holarin, ja siltähän se melkein tuntukin.

Oli se hianoo. 

Lisää näitä.

-Sanna-

Lauantain fribakisat - Pirkkala ja Epilä

Morjens.

Viikonloppu oli ja meni ja vihelsi mennessään, mutta pääsinpähä heitteleen lauantaina!

Jos en oo montaa kertaa vesisateessakaan kiekkoja viskonu, ni nyt meni sitte lumineitsyys. Lauantai alkoi Pirkkala DiscGolfParkissa järjestetyllä "yksi kiekko, kaksi kierrosta" -kisalla. Kisassa käytettiin skoorin.com livekirjauspalvelua, joka toimi ilmeisesti vallan hyvin.

Lähdin ekalle kierrokselle Discmanian S-line FD Jackalilla ihan vaan koska se on ainoita kiekkoja joilla kämmenheitotki onnistuu ees jotenkuten räpeltäen (fore "vähä" hukassa). No eihän se kierros hyvin menny ja kisan viimesenä sai lähtee tokalle kierrokselle.

Tokalle kiekalle valkkasin sit Prodiscuksen LASERin. Kierros parani kolmella heitolla ja jonkun kanssa viskoin sen tasoihin, mutta jäätäviä lukemia tuli kyllä. Kummallakaan kierroksella en ottanu yhtään kutosta pahempaa, mikä on toki ihan positiivista, mutta vitosia olis voinu ottaa vähä vähemmä.

Hauska kisa oli kyllä tämä ja vaikkei iteltä hukkunu lumen sekaan kiekkoja, ni monelta muulta tuntu hukkuvan. Hyvin ne luikerteli lumen alle piiloon ja ku noi lumet tosta sulaa, ni jonku helppo käydä noukkimassa pois. Kisassa siis heitettiin yhtä kiekkoa ja toista sai kantaa mukana varalla jos ensimmäinen vaihtoehto hukkui.

Oma sijotus ei harmita. En parempaa odottanutkaan, sillä paras tulos kaikilla kiekoillakin on Pirkkalasta +8 itsellä, joten jos vaan yhtä saa heittää, ni tieshän sen miten siinä käy. :D

Kiekkopisteen syyskarkelot ja 6v. synttärit

Pirkkalan jälkeen ehdin hetkeks tekee remppaa ja sitte pitiki jo rientää kiekkojen hakuun nykyseen osotteeseen. Viiteen kiekkoon heitin valmiiks automatkalla (istuin kyydissä) irtoledit ja patterit Gorilla-teipillä.

Kiekkopisteen löytää helposti, se on ihan kivenheiton päässä Epilä DiscGolfParkista. Pitää kyllä paremmalla ajalla mennä tutkimaan itse myymälän sisältöä ja varsinkin reppuvalikoimaa.

Ledikisaan lähettiin kolmen tai neljän hengen ryhmissä ja 13 osallistujaa löysi paikalle. Kaitsu oli väsänny hienon 18-väyläsen spesiaalileiskan Epilään kisoja varten  ja jätti onneks (!) Vaakkolammen ylityksen leiskasta pois. Epilä itsessään olis saanu olla pimeempi ledikisoja ajatellen.

Avaukset onnistu mulla kohtuu hyvin ja yllättävän suoraan lensi kiekot ledien kanssa, välillä turhankin suoraan, ku olis tarvinnu kääntöö suuntaan tai toiseen. Metsistä pysyin hyvin poissa ja ojaankaan en eksyny. Puttaus ei ollu päivän sana - tässä vaiheessa olis helppo syyttää asiasta putteria, jota en normaalisti käytä. :D

Hävisin naisten sarjan tässäkin kisassa ja hopeelle sijotuin. Kokonaistulos +15, kun par oli 50. Paremmin meni kuitenkin mitä Pirkkalassa ja hauskaa oli. Vitosta pahempia merkintöjä en Epilässä saanut.

Vaikka kisat meni miten meni, ni hiano oli tutustua taas uusiin ihmisiin lauantain aikana. Hupiveikot Disc Golf Solvik: Riku ja Janne mainittakoon erikseen. Hauskoja tyyppejä ja Jannen kanssa tuli samassa poolissa Epilä kierrettyä.

Kuvia en syystä tai toisesta tajunnu koko viikonloppuna ottaa muutaku puista, joten tässä teille niitä.

Suuri sydän.

Ens kertaan.

-Sanna-

On viikonloppu eessä taas

Vaikka mulla näitä remppakiireitä tässä onkin, niin silti aattelin huomenna päästä kyllä heitteleen. Pirkkalan DiscGolfParkissa järjestetään lauantaiaamuna ”yksi kiekko, kaksi kierrosta” –kilpailu, johon menin jo ilmottautumaan.

En vaan vieläkään oo päättäny mikä tuo yksi kiekko mulla on, millä osallistun, mutta todennäköisesti se on joko Discmanian S-line FD Jackal eli Jakke tai vaihtoehtosesti Prodiscuksen LASERi.

Lauantai-iltana olis sitte Kiekkopisteen järkkäämä ledikisa kyseisen puljun 6-vuotis syntymäpäivien päätteeksi. Kisa järjestetään Epilä DiscGolfParkissa ja tonnekkin pyrin kyllä ehtimään!

Lempäälän Tutkatalon viikkokisat on tältä viikolta peruttu, joten sunnuntaina onki sitte vaa jumppaluistelu. Jääpähä aikaa remppaamiseen, vai miten se oli.

Mulla on muuten sormet iha rikki, ku väänsin parissa illassa kymmeniä zipper pullereita kavereille. Hetkeen en tee, mutta lisää värejä laitoin kyllä tilaukseen.

Reppuja en oo ehtiny vielä ihmettelee, mitä nyt se muiden reppujen testaus selkään, mutta ei sen kanssa nii kiire onneks oo.

Pirkkala väylä 8. Ainoo rata muuten mis oon heitelly pikku maistissa.
Tämä asia on korjattava ensi vuonna! Missään kaatokännissä ei kenenkään
kannata silti frisbeegolfradoille lähteä muiden heittelyjä pilaamaan.

Viikonlopusta tulee varmasti materiaalia tänne. J

Hauskaa perjantaita.

-Sanna-

Kun ei ehi heittään, ni voi vaikka askarrella... (Paracord)

Kiekkojen värjäämisen oon vielä toistaseks ja tahallisesti jättäny kokeilematta, koska aika ei vaan yksinkertasesti riitä tällä hetkellä ihan kaikkeen. Eipä...

Päätin tossa sitten just eilen, että musta tulee taas tamperelainen välillä, joten otin yhden pintaremontinki vielä kontolleni. Johan siitä alle vuosi onkin aikaa, ku remppasin omakotitalon itelleni. Noh, iltaisin on vielä aikaa, joten mennääs aiheeseen.

Paracord.

Tähänkään naruun en olisi välttämättä törmännyt ilman frisbeegolfharrastusta. Törmännyt olen siis kyllä, mutta en varmaan olis ite siitä ainakaa alkanu mitää vääntämää, mutta nyt kävi näin.

Maanantaina posti kanto mulle useita kymmeniä metrejä Paracord-narua suoraan Kiinalandiasta. Ajatuksena oli lähtee tekee zipper pullereita, mutta koska mulla ei sitä reppua VIELÄ ole, niin aloitin parista rannekkeesta.

Tein siskon keskimmäiselle "Mad Max"-rannekkeen ja siskon vanhimmalle likalle vähä erilaisen köynnöksen. Ne tuskin lukee tätä blogia, joten yllätys ei mee pilalle. :D

Helppoo ku heinän teko...

Ja koska aikaa ja intoa vissiin oli, ni kokeilin mä pullereitaki sitte.

Eilen illalla istuskelin sohvalla ja laitoin kaverille viestiä, että haluaaks se reppuunsa vetimiä, ku halusin tehä taas jotain. Panin kuvaa mun tekeleistä ja se haluski sitte ihan samanlaiset samalla värityksellä. Siinä ei kauaa nokka tuhissu ku väsäsin kuus samankokosta ja yhen pienen vielä extrana.

Jos haluat itse kokeilla vaikka vetimien tekoa, niin netti on täynnä ohjeita. Noi pullerit meni tällä kaavalla:

Tiedän jo mitä teen seuraavana, koska värit, joita lähdin alunperin tilamaan olivat sininen, oranssi ja valkoinen. Heh.

Elämäni ensimmäiset holarit jo tosi lähellä! Lammiharju DGP - Urjala

Perjantaina jo sovittiin kaverin kanssa, että lauantaina lähetään jonnekkin viskoon. Piti mennä Kylmäkoskelle, mutta koska vettä sato koko pe-la välisen yön, ni ajatus mutaleikeistä ei houkuttanu.

Lähettiinki Urjalaan Lamminharju DiscGolfParkiin kiertää pelkkää "etuysiä" menemättä mettän puolelle ollenkaa.

Kierroksia kerty yhteensä neljä, joista yks pelattiin siten että heitettiin kaks avausta ja sai sitte päättää kummasta jatko. Toi kierros olikin tottakai paras ja päätty mun osalta nollille. Muuten normikiarroksista, eli niistä mitkä lasketaan, oli +3 paras. Oon ihan tyytyväinen.

Ja kuten otsikko kertoo, ni oli parikin holaria ihan p*rkeleen lähellä! Frisbeegolfradat.fi:ssä on kyseisiä väyliä kuvailtu näin:

Väylä 5

Pituus 59 metriä. Par 3

Viides väylä heitetään pienen hiekkamontun yli. Montun pohjalta korille pääsy onnistuu, mutta pitkät heitot saattavat kostautua pahasti. Korin takapuolta ympäröi mänty rämeikkö joka tekee puttaamisesta haasteellisen. Korin vasemmalla puolella alkaa erittäin jyrkkä alamäki, jonka pohjalta tulee vaikea heitto takaisin korille. Onnistunut avaus löytyy rinteestä korin edestä, josta puttaus on helppoa.

Väylä 18

Pituus 52 metriä. Par 3

Ylhäältä alas heitettävällä väylällä ahtaan männikön jälkeen aukeaa tilaa kiekolle koria lähestyttäessä. Pitkäksi menneet heitot löytyvät korin takaa ryteiköstä, joka tekee puttaamisen vaikeksi. Muualla tilaa löytyy reilusti.

Ei kyl jääny sinänsä harmittaan, että kumpikaan ei osunu, sillä holaripullona mulla on kasikymppistä mustaa absinthea. ;D Mutta oli kyllä siistiä ku olivat edes lähellä ja vielä tosi lähellä! Molemmat oli karvan verran liian korkeita heittoja, eli siis korit oli vaa liia matalalla... 

Muuta huomioitavaa Lammiharjusta: Noi ensimmäisten väylien korkeuserot on kyllä mahtavat ja muutenki rata on hyvässä kunnossa, eikä tuottanu yhtää tuskaa vesikelin jälkee mennä sinne. Jalkareeninki voi jättää välii ku tarpoo upottavassa hiekassa kymmeniä metrejä ylös alas.

Tässä vielä muistakin väylistä kuvia:

Väylä 1.

Väylä 2.

Väylä 3. Puuskuttaa jo kattominenki.

Väylä 4

Väylä 6.

Väylä 8.

Väylä 7.

Väylä 7 alhaalta kuvattuna.

Eikä mun viikonlopun heittelyt (tai muutkaan urheilut) suinkaan siinä ollu. Tänään oli viä viikkokisat jumppaluistelun päätteeks Lempäälän tutkatalolla (kts. aikaisempi Tutkatalon esittely). Sijotuin jälleen "yllätys yllätys" toisiks viimeseks. Osallistujiakin oli vaan kymmenen ja ainoona naisena jälleen kerran. Kisois 8 väylää ja 3 kierrosta.

-Sanna-

Jo kiertämäni radat

Mä oon noin puolen vuoden aikana ehtiny kiertää reilu 30 frisbeegolfrataa Suomessa. Toki olisin varmaan ehtiny kiertää useammankin, mutta ton verran on siis tullut kierrettyä.

Tälläset oon merkannu pelatuiks frisbeegolfradat.fi -sivustolla, mutta jokunen saattaa toki puuttuakin jos en oo muistanu merkata:

• Tutkatalon frisbeegolfrata
• Valkeakoski DiscGolfPark Pirkkala DiscGolfPark
• Ranta-Koivisto DiscGolfPark
• Hervanta
• Vihioja DiscGolfPark
• Ilmajoen frisbeegolfrata
• Ikaalisten kylpylä
• Pappilanmetsän frisbeegolfrata
• Vesilahti DiscGolfPark
• Epilä DiscGolfPark
• Pappilan frisbeegolfrata
• Lammiharju DiscGolfPark
• Kylmäkoski DiscGolfPark
• Lastumäki DiscGolfPark
• Hanko Lillmärssan
• Hattula DiscGolfPark
• Parolannummen frisbeegolfrata
• Hämeenlinnan frisbeegolfrata
• Kiipula
• Härkälinnan Frisbeegolfrata
• Julkujärvi DiscGolfPark
• Nokia DiscGolfPark
• Rantasipi Eden
• Arboretum, Hietalahti
• Ristinummen Frisbeegolfrata
• Karhunmaa DiscGolfPark
• Sappee DiscGolfPark
• Suvilahti
• Yyteri
• Talin frisbeegolfpuisto
• Siltamäen frisbeegolfrata

Blissu Bossi mukana Espanjassa.

Hankoon...

Härkälinna, Hauho, Hämeenlinna. 21-väylää tarjolla.

Aivan liian haastavia tuli kierrettyä heti alotettuani ja olis kiva päästä kokeilee niitä uudestaan. Esimerkkinä nyt vaikka tuo Vaasassa sijaitseva Ristinummen Frisbeegolfrata ei jääny kauhee hyvällä mieleen sillon, mutta rataa muistellessani se vois olla kiva kiertää nyt.

Lähiseudulta pisin ja miellyttävin rata on Kylmäkoski DGP. Ennätyshän mulla on vieläkin siellä +27 yhteensä 27 väylältä, mutta ei se menoo haittaa. Pitäs käydä kyl pian kurkkaan sinne tehdyt muutokset. Taidankin mennä heti huomenna lauantaina, jos on keliä...

Miten oon saanu kierrettyä tonkin verran ratoja puolessa vuodessa? Vastaus on yksinkertainen. Mulla kulkee bägi autossa mukana minne kuljenkin.

Suomessa (ja maailmalla) on paljon ratoja mitkä haluaisin kiertää. Uskon, että ens vuoden puolella tuun kiertään vähintään yhtä monta itselle uutta rataa Suomessa ja siinä sivussa pari lähimaistakin.

Repun hankinta edessä

Joka kerta, kun lähden frisbeegolfradoille heittelemään pitää mun tehä tietonen valinta mitä kiekkoja otan mukaan, sillä bägi ei vedä kaikkia, mitä haluaisin. 

Mulla on siis itellä toistaseks vaan tollane camon värinen Innovan Standard Bag, joka soveltuu 8-12 kiekolle. En väitä, että itse bägissä mitään vikaa olis: vetää hyvin kiekkoja, mahtuu iso juomapullo, on klippi pyyhkeelle, vetoketjutaskua, putterille paikka jne... 

Syytänkin itseäni, kun en osaa skannata kiekkovalikoimaani vielä siinä määrin, että tietäisin millä kiekolla kannattaa missäkin heittää varsinkaan ennen kuin perille saavun. Ottaisin mielelläni kaikki kiekot mukaan ja tekisin päätöksen vasta radalla. 























Josta pääsemmekin itse asiaan...

Olen tullut siis siihen pisteeseen, että olen alkanut miettiä repun ostoa mahdollisesti itselleni joululahjaksi. Oon ollu nii kilttikin, että ansaitsen sen.

Valikoimaa on vaan sen verta runsaasti, että kaipaisin apua. 

Mitä reppua sinä minulle suosittelisit ja miksi? 

Pitäisikö odottaa kevääseen, että Halti saa frisbeereput myyntiin?

Käviskö vaan sovittaan joka ikistä reppua selkäänsä ja ottas sen mikä tuntuu parhaimmalta?

Miten te muut ootte tän tehny?

Ei luulis naiselle shoppailu näin vaikeeta olevan...

Ja reppuhan sais olla kuiteski mun näkönen. (lue: VÄRINEN).

Tää on magee, mutta onko käytännöllinen?

Hjälp!

-Sanna-

Tutkatalon frisbeegolfrata

Lempäälässä on tällä hetkellä vain yksi 6-väyläinen frisbeegolfrata. Ratakartta ja väyläopasteet eivät ole juuri nyt ajantasalla, sillä talkoiltiin kesän aikana paljon muutoksia radalle.

En taida olla törmännyt yhtä haastavaan 6-väyläseen muualla, sillä OB-alueiden ja mandojen lisäksi radan vieressä on järvi. Yritin Paintilla vähän hahmottaa nykytilannetta, mikä on mulle toki ihan selkee, mutta, niin.

Nykyinen tilanne kauniisti Paintillä väännettynä.

Viikkokisoissa radalla on yleensä käytettävissä myös kaksi lisäväylää kiinteän kutosen lisäksi. "Viettelysten saari", jossa saat kolme mahollisuutta osua n. 15x20m alueeseen tai joudut menee heittää seittemännen heiton dropparilta.

Väylä itsessään vois olla jotain 75m pitkä ja monet heittääkin sen liian pitkäksi ja siten heitto päätyy minneppä muuallekaan, kuin järveen. Itehän otan tällä väylällä kisoissa yleensä niitä lumiukkoja ja sen kavereita, vaikka lämmittelyissä ja muuten alueelle osuisinkin. Kyllä sitä joskus kuitenkin onnistaa ja birdie/par merkataan lappuun.

Toinen lisäväylä toimii hyvänä pelotteena myös, sillä vaikka väylä on itsessään lyhyt, niin kori asetellaan ihan järven tuntumaan, jolloin avaukset saattaa päätyä myös järven puolelle. Liian varovaisella avauksella päädyt taasen kauas korista ja putin epäonnistuttua voit taas olla järvessä. On se järvi hieno asia... Talvea odotellessa.

Mutta tosiaan. Kuus komeeta väylää on tarjolla Lempäälässä, Kuljussa. Uutta rataa Lempäälään jo kuumeisesti odotellaan ja eiköhän sellainen tuossa keväällä sitten valmistukin toivottavasti. Talkootöihin oon ite ainakin ihan valmis osallistumaan, jos se sitä vaatii.

Tässäpä vielä kuvia Tutkatalon frisbeegolfradalta. Kuvattu omenalla 10.11.2015.

Kiinteen kakkosen korin paikka.

Kiintee kakkonen.

Opasteet kunnossa.

Kiintee kutonen.

Kiintee nelonen.

Kiintee vitonen. Suoraa vaan.

Kiintee ykkönen. Koivun kierto oikealta.

Osuin tottakai saareen, kun ei oo kisat. :D

Ota ihmeessä Facebookissa seurantaan LeKi Disc Golf ja/tai Tutkatalon frisbeegolfrata ja pysyt ajantasalla viikkokilpailuista ym. toiminnasta.

Tässä vielä videokooste Tutkatalolla järjestetystä Sipuli Openista tasan kuukausi sitten.

-Sanna-

Frisbeegolf-perhe

Tää laji oli just niin helppo alottaa, että oma perhehän tän pariin piti ekana saada mukaan. Isäni, joka ei mun elinaikana oo juurikaan mitään liikunnallista harrastanut, hurahti ensimmäisenä.

Ei se paljoo vaatinut: Piti kerran pyytää isukki mukaa radalle (ja äiti myös) ja siittä se sitte lähti. Äiti ei innostunut, mutta haettiin ukollekin pari lättyä Budget Sportista ja niitä se heittää uskollisesti vieläkin. Toinen on Discmanian Blizzard DD2 ja toinen Innovan Star Tern. Jälkimmäistä oon alkanu kyllä vähä ite lainailee ja testailee. Tarvinnee hankkia Champion-muovinen itelle.

Kesällä ostinki sitte iskälle syntymäpäivälahjana harjottelukorin pihamaalle, Yllätyksekseni kori onkin ollut viikottaisessa käytössä. Millon kukakin siihen viskonu milläkin poppoolla ja millasia kisoja.

9-vuotiaalle kummilikalleni pidin puttiharjotusta kesällä.

Hyvin uppos.

Jahka iskä ja kummilikka oli saatu hullaannutettua lajin pariin oli muun perheen vuoro. Pikkuveli muijansa kanssa innostui myös ja vaikkeivät ihan yhtä usein käy radoilla mitä allekirjoittanut, niin ihan kohtuu usein kuitenkin.

Veljellä aikaa kiipeillä puussa, ku muut noukkii kiakkoja järvestä.
Tutkatalon frisbeegolfrata.

Siskoo oon kovasti yrittäny radalle mukaan saada, mutta sillä on nii paljo muita kiireitä, että vielä en oo onnistunu. Jahka kerran ehtis kokeilee, ni iha varmasti löytäs aikaa tälle mahtavalle lajille uudestaankin.

Lahjojen hankinta alkaa oleen kohtuu helppoo perheelle. Tässä isänpäivälahja vm. 2015:

Ei kuulemma viitti heittää, ettei huku.

Ja eiköhän osa joululahjoista mee samalla kaavalla...



-Sanna-