Aikaisempi postaukseni Urjalasta kertoi kuinka lähellä holarit ovat jo olleet ja se jos mikä motivoi jatkamaan. Adrenaliiniryöppy, minkä saa kun kiekko lähestyy mukia juuri oikeasta kulmasta - ei sitä voi sanoin kuvailla.
Oon kerran kiertäny Nokialla Rantasipi Edenin 6-väyläsen radan kiireessä. Neloselta ku lähetin pienellä hyssellä friban kohti koria, niin väittäisin, että vitosella alottamassa olleet jannut petty mua enemmän ku kolisuttelin vaan ylärautaa. "EIIIIIH"-huuto raikasi ja kiitin kannustuksesta. Helppo kakkonen kuitenkin siltä väylältä ja jopa kesällä sain tuolle radalle -3 tuloksen. Mitähän siä sais nyt...
Lempäälässä tapahtunutta
Iskän kanssa käytiin kesällä kohtuu usein heittämässä ja tällee syksyllä/talvella se ei enää oo ollu nii innostunu ja ymmärtäähän sen. Ei kaikkia kiinnosta lähtee vesisateeseen kuralammikoihin kuivaan kiekkoja märällä pyyhkeellä, saati sitten ettiä kiekkoja lumen seasta. Kyllä sen mielenkiinto silti pysyy yllä kevääseen asti, uskosin näin.
No joka tapauksessa: Kierrettiin tossa loppukesästä Tutkatalon frisbeegolfrataa ja kun iskä avas kiinteeltä neloselta, ni kiakko päätykin ykkösen koriin. Iskän ilme, kun ykkösellä pelaamassa olleet kielsivät laittaneensa kiekon koriin oli korvaamaton. Se oli hänen ensimmäinen holarinsa, mitä sitten vaikka se olikin outissa ja hän joutu jatkaa dropparilta sakolla. :D
Mulla parhaat hetken on ollu Tursaksen kanssa. Tutkalla epäonnistu kiinteeltä vitoselta avaus ja jäi hyvä kun puoleen väliin. Otin Tursaksen bägistä ja sanoin sille, että "ny mennää mukille", ja niinhän se meni. Ainoita kertoja ku kyseisen väylän birkuttanu. Samanlailla onnistunu kerran kiinteen kutosen kanssa. Se vaan aina vaatii et sille jutellaa... Kumma Tursas.
Se paras muisto
Sappee DGP: 21-väylää metsää ja kaatosade viime hetkillä niskaan. Ai että, hyvät oli lähtökohdat.
Kun lähettiin kiertään Sappeen rataa, ni samaan aikaan pari venäläistä miestä jäi lämmittään pikku saunaa tms. mikä oli ihan radan alun vieressä.
Kierrettiin koko 21-väylää ja viimesillä väylillä alko tulla ihan kaatamalla vettä niskaan. Ei kuitenkaan luovutettu. Kaikki väylät saatiin vedeltyä ja kun oltiin palaamassa autolle, ni päätettiin heittää väylä 2 vielä kerran - olihan se matkan varrella.
Avaus meni päin persettä ja tais jäädä alle puoleen väliin... Siinä sitte ollu muita vaihtoehtoja ku ottaa Tursas jälleen kerran bägistä, jutella sille mukavia, lähinnä siitä kuinka olis kauheen kiva jos se menis koriin.
Ja kun tuo kirkkaan keltainen pinkillä koristeltu yksilö kädestäni lähti, niin se vetäs kyllä niin upeasti kiertäen kaikki puut ja esteet, osuen suoraan ketjuihin ja mukiin, että kaverini ja nuo, jo siinä vaiheessa humaltuneet venäläismiehet antoivat kuuluvimmat aplodit ja hurraukset, mitä oon fribaurani aikana saanu.
Koko Sappee luuli mun varmaa tehneen sen holarin, ja siltähän se melkein tuntukin.
Oli se hianoo.
Lisää näitä.
-Sanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti