Kehitys kehittyy

Mihin ollaan tultu?

Kesäkuusta marraskuuhun mahtuu kaikenlaista. Väittäsin, että nykyään osaan jo vähän katsoa mihin suuntaan frisbeetä heitän ja tarkkuuden lisäksi myös pituutta on tullut heittoihin lisää.

Asiaa auttaa se, että ihan aloittelijana jo lähdin viikkokisatoimintaan mukaan ja alalla kauan olleet ihmiset ovat tarjoutuneet auttamaan tekniikoissa. Niin harrastelijat, kuin ammattilaisetkin.

Juurikin viime viikolla koko heittopakettini laitettiin uusiksi - kaikki muu, paitsi askeleet.

Kiitos Kaitsu.

Jos en alkuun saanut toistuvasti heitettyä kuin max. 40 metrisiä siivuja, niin nykyään menee toistuvasti jo sen 60-70m verran. Ennätysheitto huitelee lähes sadassa metrissä.

Puttipeli on aikalailla päivästä kiinni, mutta sekin sujuu pääsääntöisesti ihan ok. Lähestymiset ovat aina olleet vahvuuteni ja Westside Discs:n Tursas yksi luottokiekoista.

Putterikierros Tutkatalon frisbeegolfradalla.

En voi kuin kiittää fribakansaa, joka mielestäni on kuin yhtä suurta perhettä. Apua saa aina kun pyytää ja pyytämättäkin. Hienosti laji ottaa aloittelijoita ja aloittelevia kilpailijoita vastaan. 

Tottakai mätämunia mahtuu joka lajiin myös, kuten etuilevia, varastelevia ja naljailevia ihmishirviöitä. Niistä ei parane välittää, kun suurin osa kuitenkin käyttäytyy hyvin.

Lammiharju DGP - Urjala

Siinä missä jokainen rata oli alkujaan mulla reilusti plussan puolella, on nykyään monet radat lähellä par-tulosta, lyhimmät ja helpoimmat jopa miinuksella. Pisimmät radat menevät vielä lähes bogie-linjalla, mutta kehitystä tulee sentään kokoajan ja mielenkiinto lajiin pysyy yllä. 



-Sanna-