keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kun ei ehi heittään, ni voi vaikka askarrella... (Paracord)

Kiekkojen värjäämisen oon vielä toistaseks ja tahallisesti jättäny kokeilematta, koska aika ei vaan yksinkertasesti riitä tällä hetkellä ihan kaikkeen. Eipä...

Päätin tossa sitten just eilen, että musta tulee taas tamperelainen välillä, joten otin yhden pintaremontinki vielä kontolleni. Johan siitä alle vuosi onkin aikaa, ku remppasin omakotitalon itelleni. Noh, iltaisin on vielä aikaa, joten mennääs aiheeseen.

Paracord.

Tähänkään naruun en olisi välttämättä törmännyt ilman frisbeegolfharrastusta. Törmännyt olen siis kyllä, mutta en varmaan olis ite siitä ainakaa alkanu mitää vääntämää, mutta nyt kävi näin.

Maanantaina posti kanto mulle useita kymmeniä metrejä Paracord-narua suoraan Kiinalandiasta. Ajatuksena oli lähtee tekee zipper pullereita, mutta koska mulla ei sitä reppua VIELÄ ole, niin aloitin parista rannekkeesta.





















Tein siskon keskimmäiselle "Mad Max"-rannekkeen ja siskon vanhimmalle likalle vähä erilaisen köynnöksen. Ne tuskin lukee tätä blogia, joten yllätys ei mee pilalle. :D
Helppoo ku heinän teko...
Ja koska aikaa ja intoa vissiin oli, ni kokeilin mä pullereitaki sitte.


Eilen illalla istuskelin sohvalla ja laitoin kaverille viestiä, että haluaaks se reppuunsa vetimiä, ku halusin tehä taas jotain. Panin kuvaa mun tekeleistä ja se haluski sitte ihan samanlaiset samalla värityksellä. Siinä ei kauaa nokka tuhissu ku väsäsin kuus samankokosta ja yhen pienen vielä extrana.



Jos haluat itse kokeilla vaikka vetimien tekoa, niin netti on täynnä ohjeita. Noi pullerit meni tällä kaavalla:



Tiedän jo mitä teen seuraavana, koska värit, joita lähdin alunperin tilamaan olivat sininen, oranssi ja valkoinen. Heh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti