Muutamia vuosia seurasin vierestä kuinka
kaverit, kaverien kaverit ja tutut hurahtivat lajiin yksitellen. Aattelin tuolloin,
että kyllä mäki joku päivä sitte kokeilen, mutta en ymmärtänyt lajin hienoutta vielä tuolloin, joten mitään kiirettä en asian kanssa todellakaan pitänyt.
 |
| Siittä se ajatus sitten lähti. |
Kesäkuussa 2015 koitti viimein se hetki, että
lähdin kokeilemaan frisbeegolfia. Lempäälän Tutkatalon frisbeegolfrata oli lähin, joten suuntasin kaverini kanssa sinne. JA VOI MORJES miten addiktoivaa hommaa heti ensimmäisestä
heitosta lähtien. Ehä mä ehtiny kesällä sitte enää muuta puuhatakkaan, ku
kokoajan piti olla ratoja kiertämässä ja myrkyttämässä lajia muillekin.
 |
| Valkeakoski DiscGolfPark kesäkuu 2015. |
Koitin tossa oikeen miettiä, että montako
ihmistä mä oon saanu jo lajin pariin, vaikken kauaa oo itekkään harrastanu.
Sanotaan, että aika monta. Perheenjäsenet ja läheisimmät ystävät ny ekana. En tiedä yhtään ihmistä joka olis vaan kerran
kiekkoihin tarttunu.
Jos heität kerran, heität toisenkin.
Mulla ei oo henkilökohtasesti mitään
menetettävää tän lajin parissa. Lähestulkoon ainoona naisena viskon Lempäälässä
viikkokisoissa taistellen viimeisistä sijoista, mutta mitä sitten? Aina voi kehittää
omaa osaamistaan ja olla esimerkkinä muille. Kyllähän mäkin olen sentään jonkun verran kehittynyt alle puolen vuoden aikana.
 |
| Lempäälän Tutkatalolla viikkokisoissa. |
Eikä tää nii vakavaa hommaa oo vaikka sipuli välillä pettäiskin ja kasetti ei kestäis.
-Sanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti